SYYSPÄIVIÄ…TALAVIPÄIVIÄ… KALSARIPÄIVIÄ…

Koko viime syksyn marraskuun ajan oli sää harmaata kuin betonia, lämpötilan ollessa päivät osin yötkin plussan puolella. Oli pimeää kuin säkissä. Ehdittiin tuskailla, etteikö tänäkään vuonna tule talvea laisinkaan. Adventin ajan alkaessa olivat Kalajoessakin sulat veet. Voitiin muistella vanhaa sanontaa Järvi-Suomesta ”Veneellä  soudettiin ja Hoosiannaa veisattiin, kun kirkkoon mentiin”. Ei siten toteutunut ennustus ”marraskuun pakkaset voittaa talven pakkaset”. Marraskuun viimeisenä päivänä, Antin päivänä, ei ”Antti aisolla ajanut”, kun ei ollut ”Simo siltoja tehnyt”. Vielä joulukuun puolella olevana Annan päivänä oli pimeää kuin säkissä ja alati pitenevän yön seurauksena sanonta  ”Onpa yötä yökötellä Annan päivän aikana” oli toden totta, kunnes Talvipäivän seisauspäivänä, ”Hyvän Tuomaan joulun tuodessa” helpotti syksyn synkeys lakeuden lasta ja aikuista tälläkin murrealueella. Ite jouvun ”piilotteleen” tupasilla, vältellen ihimisten tapaamista, etten vain saisi sikamaista hengitystiesairautta, joka minulle hengitysvajetta sairastavalle voisi olla vaarallinen. Aivan oli ”häntä täihin tulla” tuona aikana. Onneksi avustaja Tanja saunotti ”työmaansa” joka viikko, mutta koville se otti minulle valoisan ajan ihimiselle kun ei ”päivä paistanut”, ei ”kuu kumottanut”. Suomen itsenäisyyspäivänä tuijotin huoneessani pienestä televisiosta taas kertaalleen, ties kuinka monennen kerran, sen vanhemman ja oikean version Tuntemattomasta sotilaasta. Sonnustautuneena isänmaallisiin, sinivalkoisiin väreihin soveltuvaan vaatetukseen, valkoiseen aluspaitaan ja sinisiin alushousuihin tillotin sitten Terttu-vaimon kans yhesä olohuoneen isosta ”lättytelevisiosta” lähetystä Linnan juhulista. Muistellen miten me olimme paikalla juhulasa Koiviston Manun kutsumana vuonna 1993. Eipä juhula muuten ollu palijo muuttunu, oli vain tullut entisestä juhulaan kutsutusta, Tarja Halosesta, kutsuja ja entisestä kutsujasta, Mauno Koivistosta, kutsuttu juhulavieras ja olivat juhulavieraatkin vieraita. Vaihtui vuosi ja samalla vuosikymmenkin tällä 2000-luvulla. Tuli tammikuu ja koko kuukauden ajan kestivät joulun aikana alkaneet pakkaset. Ei ollut asiaa ulkosalle laatalle, vaikka nythän siinä  olisi ollut hyvä istua könöttää, kun ei olisi ollut sääskiä haittana. Terttu tosin on uhannut, että jos en ole kunnolla, niin lykkäävät Tanjan kanssa minut ulos tuulettuun. Parasta oli olla kunnolla, sillä ei sitä noista naisista tiedä, sanotaanhan laulussakin ”kyllä naisessa julmuutta riittää”. Täten jatkuivat kalsaripäivät… Samassa asussa kuluivat päivät ja yöt. Kuten eräs entinen ylivieskalainen runoilija riimitteli aikanaan naapuristaan: ”Matti siinä sivulla, naapurina minulla. Talvipäivät sairasteli, vaivojansa valitteli”, niin minä puolestaan voisin riimitellä: ”Topin kanssa hyvä oli olla meillä, sillä päivällä päikkäreillä. Makoiltiin yhesä, kylki kylesä. Me molemmat luonnontuotteita aitoja, sihteerin silittäessä sillä aikaa  - mun paitoja. Minun piti pistäytyä pissalla, mutta Topilla on sellainen  ”seurapiirirakko”, että pärjäsi vuorokaudenkin. Vasta viime häjäsä pistäytyi pihan perällä tarpeellaan ja loirahti ”hiijen kyytiä” takasi sisälle lämmittelemään, naukuen surkialla äänellä, nostellen käpäliään. Eihän sitä faaraoitten maalta kotoisin oleva tarkene talaven pakkasilla Suomesa ulukona. Muistan kuulleeni kuinka kauan, sitten kansan kulkiesa kaiken maaliman ketineisä oli täälä eräällä perällä muuan isäntämies ootellu talaven tulua sanomalla ”tulis talavi, niin näkis, mitä köyhät pannee päälleen”. Alkaneen helmikuun aikana on lumipeite lisääntynyt lähes päivittäin. Jo vuosikausia on täällä tuskailtu eteläisen Suomen vievän täältä ihmiset ja kaiken muunkin. Nyt on vienyt lumenkin, sillä siellä kuuluu olevan tuplaten se määrä, mitä on meillä täällä. Kiäh  kiäh! Saavathan opetella talvelle nappakengissä, avopäin kävellessään. Espanjaankin saavat mennä koululaiset hiihtolomalle, sillä sielläkin on satanut  lunta. Onkohan Obamakin joutunut hankkimaan oman lumikolan, sillä viime päivinä on uutisoitu Washingtonissakin pyryttäneen lunta lähes metrikaupalla. Jotta sitä se Kööpenhaminan ”suhkuksi” mennyt ilmastokokous tiesi globaalisti eli maailmanlaajuisesti Odotellessa ensimmäistä suvipäivää, josta vanhakansa on laskenut olevan yhdeksän viikkoa suliin vesiin jatkan kalsaripäiviä suuntaamalla television ääressä katseeni Vancouveriin, kun tuo urheilu on mennyt siinä määrin veriin. Jooppa joo. Kynttilänpäivänä vuonna 2010 Mällisen Jussi