Syksyn itkut ikkunassa näen,
näen pisaraiset kyyneleesi.
kesän kaipuun, kukan kuolon,
luomakunnan, laman huolet.

Kaivannetko lohdutusta?
Sitä saat. Juuresi on elon
siemen, elämäsi elon tiehen
pysty ei kuolettava talven
routa. Vehreys vain katoaa,
maassa mullan muodon saa.

Ethän liiaks itke syksy parka,
elos sarka, lepää talven yli.
Talven anti, lumen syli, juuriasi suojaa, säästää.
Ilolinnut oksillasi laulaa sulle talvellakin.

Kevään vuoksi kestä siis, mahla vuotaa ytimiis.
Kevät, kevät, ensivehreys. Voimais tunto, täysi vihreys.
Taas on sade ikkunassa, ilon kyyneliä illoin vain.

Helvi Auranen-Pahikainen